Kesäloma

Hyvinvointi
Auringonlasku mökkirannassa
Mökkirannan auringonlasku

Minulla on ollut lyhyt kahden viikon kesäloma, mutta se on tehnyt tehtävänsä ja on tuntunut paljon pidemmältä. Ekat kolme päivää otettiin lungisti kotosalla ja sitten ampaistiin lyhyelle kylpyläreissulle. Eka yö oltiin Nurmeksessa Bombassa ja täytyy sanoa, että se paikka oli ihana. Sopivan pieni ja intiimi meidän perheelle. Oli ihana istuskella ulkona järven rannalla lämpimässä porealtaassa lempeässä vesisateessa.

Bombasta ajoimme Vuokatin Katinkultaan. Sekin oli hauska kokemus, etenkin lapsille. Muuten ehkä liian iso ja täynnä jengiä meidän makuun 😀 Reissun viimeiseksi yöksi ajoimme Kajaaniin. Minulle ihana yllätys oli, että paikallisessa taidemuseossa oli Marjatta Tapiolan näyttely. Upeita töitä, ja oli mielenkiintoista päästä ihmettelemään niitä lähietäisyydeltä. Lempparia oli vaikea valita!

Marjatta Tapiolan työ Fragonard II

Kajaanissa vietimme päivän Manamansalon saarella. Hiekkarannat olivat ihania, mutta oli harmi, että itse tie saarella meni täysin metsässä eikä upeista maisemista päässyt nauttimaan. Ajoimme toisesta päästä saarelle ja toisessa päässä lossi vei meidät pois saarelta.

Manamansalon hiekoilla

Kajaanista ajeltiinkin jo kotiin ja muutaman tunnin pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa Kemijärvelle vanhempieni mökille. Lyhyt reissu oli kiva ja erilainen. Tuli ajeltua sellaisilla seuduilla missä ei juurikaan tule käytyä.
Mökillä oli ihanaa, kuten aina! Oltiin oman perheen kesken ja otettiin erittäin lungisti. Nautittiin auringosta, uitiin, tehtiin ruokaa ja lettuja ulkona muurikalla ja kerättiin mustikoita. Vanhempien luona marjastus jatkui ja päästiin täyttämään pakastinta myös vatuilla eli vadelmilla.

Auringonlasku
Kesäyön kauneutta mökillä
Vanhat airot
Ajan patinaa
Muurikkaletut kuuluu mökille
Sorsan poika mökkirannassa
Mökkirannassa ui sorsan poikasia
Halla rakastaa mökkeilyä

Mökki sijaitsee lähellä Pyhätunturia joten yhtenä päivänä ajettiin sinne kiipeämään tunturin päälle. Reissu meinasi mennä marjojen syömiseen, mutta ylös päästiin.

Pyhätunturi
Mustikka
Vadelma
Pyhätunturi

Pyhältä löytyi myös meille uusi tuttavuus: Huttu-Ukon taidereitti. Lyhyt reitti lähtee huipulta ravintola Tsokan tuntumasta ja on näkemisen arvoinen! Luomukset sinne on tehnyt pelkosenniemiläinen Tapio Uusitalo. Pöllöt olivat aivan mielettömiä ja jäimme pohtimaan, että pitäisikö Tapiolta tilata pari meidänkin pihalle.

Lapset palasivat kouluun keskiviikkona ja me vanhemmat olemme nauttineet muutaman tunnin omasta ajasta.
Syksylle on jo jotain uusia suunnitelmia. Kuntta pitäisi tilata ja laittaa paikoilleen pihalla ja tulipaikan tulisija odottaa vielä asennusta. Kesä on ollut upea, mutta on myös ihanaa kun tulee syksy! Tulisipa siitä kuiva ja aurinkoinen!

Sumu tekee kaiken niin kauniiksi. Tässä näkymää takapihalta tunturin suuntaan.

Lapin helmiä – Livojärvi, Posio

Yleinen
Livojärvi

Ihana, lämmin kesä! Olen tehnyt koko kesän töitä, mutta kun ilmat ovat olleet niin ihanat ja töissä leppoisampi tahti, niin tavallaan on lomafiilis itselläkin. Arki-illat ovat vierähtäneet pihan rakennuksen parissa, ja se alkaa tuntua kropassa. Varasin juuri hieronnan loman ensimmäiselle päivälle elokuulle.

Mutta asiaan! Meiltä vajaan tunnin ajomatkan päässä on aivan mieletön ranta; Livojärven uimaranta Posiolla. Olemme kuulleet muiden juttuja paikasta, mutta nyt viimein lähdettiin itsekin se katsastamaan. Kannatti! Rannalla on tilaa todella hulppeasti, pohja on ihanaa hiekkaa, vesi kirkasta kuten kuvasta näkyy ja siellä täällä on puita minne saa koiran varjoon.

Livojärvi
Jeeeeeeeeee!!!!!!!

Ei myöskään haitannut, että auton sai ajettua ihan viereen. Tiet Rukalta Livolle eivät ole hirveän hyvässä kunnossa, joten ei kannata lähteä kiireellä, jotta voi ajella hissukseen. Vietimme rannalla koko päivän ja aika meni hujauksessa. Jos lomalla on vielä hyviä ilmoja niin Livolle täytyy ajella uudestaan.

Volvo xc40

Alueella on myös kahvila, mutta me etsimme itsellemme paikan hieman kauempaa koiran vuoksi. Muksut kinusivat jäätelöä, mutta tällä kertaa saivat tyytyä omiin eväisiin.

Halla kävi uimassa monta kertaa ja välillä tallusteltiin vesirajaa pitkin kaikessa rauhassa. Muuten neiti viihtyi puun juurella katselemassa rannan laiskaa menoa ja puukeppiä pureskellen. Aikamoinen koirien paratiisi siis myös!

Livojärvi

Lapset olivat vedessä lähes koko ajan, ja iskä sai toimia veteenheittäjänä. Itse uin muutaman kerran ja enimmäkseen tallustelin rantavedessä ja vain nautiskelin olostani. Ja termarikahvi maistui tuollakin aivan taivaalliselta.

Alueella oli muutamia asuntoautoja ja -vaunuja eli siihen myös mainio paikka. Livojärveltä löytyy myös lomakeskus Livohka, joka on kuulemma myös melkoinen helmi. Tässäpä siis pari vinkkiä jos rauhallinen ja kirkasvetinen hiekkaranta on etsinnässä.

Livojärvi
Livojärven uimarannan kauneutta

Mulla on vielä viikko töitä, ja sitten hengähdän hetken. Lomalla ohjelmassa on muutaman päivän kylpyläreissu ja sitten vain päiviä ilman suunnitelmia. Vanhempien mökille suunnataan oman perheen voimin, sitä odotan tosi paljon.
Ihanaa kesän jatkoa!

40 and fab?

Hyvinvointi
40 vuotta. Ihanat työkaverit Verkkoasemalta yllättivät kukkalähetyksellä <3

Hell, yes!
Meillä tulee kummallakin mieheni kanssa tässä kuussa 40v. täyteen. Suunnitelmissa oli isot synttärit+tuparit, mutta ne bileet sai toistaiseksi unohtaa. Niinpä juhlimme perhepiirissä tänä viikonloppuna. Raksahaalari ripustettiin hetkeksi naulaan ja pysähdyttiin kilistelemään ja herkuttelemaan. Ihanat kakut tilasin paikallisesta Petäjälammen Herkusta.

Miltä tuntuu täyttää neljäkymmentä? Olen miettinyt tuota viime vuosina seuratessani ystävieni synttäreitä. Hirveän moni ei ole ollut siitä ylpeä. Onko 40 joku rajapyykki, minkä ylittäessä on virallisesti vanha tai ainakin keski-ikäinen? Tai tuleeko silloin summattua menneitä vuosia ja jos ei ole tyytyväinen näkemäänsä niin ahdistaako vanheneminen? Onko iällä väliä?

40v.

Isäni halatessa minua totesin hänelle, että nyt ymmärrän sen kun ihmiset sanovat, etteivät tunne itseään ikäisekseen. En minäkään. Joskus nelikymppinen kuulosti ikälopulta. Nyt eräs viisas ystäväni sanoi minulle (mummoaan lainaten), että minulla on vielä 10v. harjoittelua, sitten vasta elämä alkaa. Ja tuo mummu eli 5kk vajaa 100 vuotiaaksi!

Muistan joskus parikymppisenä Barcelonan biitsillä ihastelleeni paikallisia n. 40v. naisia. Heidän masuistaan näki, että ne olivat kantaneet ympärillä leikkivät lapset, mutta ne naiset olivat piru vie upeita! Heistä kumpisi sellainen seesteinen itsevarmuus, ja painoin sen kuvan mieleeni. Jos olen hitusenkin sitä mitä ne guapas, niin hyvin menee 🙂

Champagne lover

Totta kai itsekin pysähdyin summaamaan elettyjä vuosia. Paljon on tullut tehtyä ja nähtyä ja olen tosi kiitollinen siitä, että nuorena tajusin nauttia elämästä; juhlia, rentoilla, matkustella ja viettää paljon aikaa ystävien kanssa. Olen kiitollinen kovaäänisestä sydämestäni joka ohjaa minua oikeaan suuntaan. Olen kiitollinen lapsistani. Olen kiitollinen Tuomaksesta ja kaikesta mitä yhdessä ollaan jo ehditty. Viimeiset vuodet ollaan tehty tosi paljon kaikkea. Tänä kesänä uusi koti tulee kutakuinkin valmiiksi kun piha valmistuu. Seuraavat 10v. voisivat olla omistetut elämästä nauttimiselle.

Ei se ole niin vakavaa <3

Miltä sinusta vanheneminen tuntuu? Oletko ylpeä siitä missä olet vai ahdistaako se? AJankulua ei voi muuttaa, mutta omia asenteita ja pölyttyneitä uskomuksia voi. Avaa siis se shampanja ja kilistele itsellesi!

Unelmia ja haaveita

Hyvinvointi

Oon pohdiskellut kaiken muun lomassa unelmia ja haaveita. Kun jotain mieleistä on saavuttanut, on huomio kääntynyt kohti uutta. Joku voisi ajatella, että nykyään ihmiset ovat just tuollaisia, koko ajan jotain haluamassa eivätkä osaa olla kiitollisia siitä mitä on. Minusta unelmointi ja varsinkin unelma/haave/toive, jota kohden alan hissukseen mennä, ovat iso osa elämää. Mielestäni silloin mennään vinksalleen, jos unelmoinnin kohteet ovat koko ajan materiaan ja ulkonäköön liittyviä. Eivätkä unelmointi ja hetkessä eläminen sulje toisiaan pois.

Iän myötä haaveiden kohteet muuttaa muotoaan ja niin ne voivat tehdä myös matkalla kohti sitä haavetta. Sekin on täysin ok ja on tervettä hyväksyä, että oma mieli voi muuttua.

Tarviiko ihminen unelmia?
Kysyin blogin instassa ‘Onko sulla unelmia’.
96% vastasi ‘Totta kai’. Kaikilla ei siis ole.
Joskus on elämäntilanteita, jolloin kaikki voimat menee päivistä selviämiseen. Onko silloin tilaa unelmille?
Itseäni unelmat kannattelevat vaikeina aikoina.

Entä sitten työelämä? Täytyykö siellä koko ajan haaveilla eteenpäin menevästä urasta? Vai onko ok olla tyytyväinen siihen missä on? Jokin aika sitten juttelin erään yrittäjän kanssa, joka kertoi ettei hänellä ole yritykseen liittyviä unelmia. Se jotenkin pysäytti ja jäin pohtimaan sitä kauaksi aikaa. Olen aina jotenkin ajatellut, että jotta minä alkaisin yrittäjäksi, sen täytyisi olla minun intohimoon liittyvää. Muutoin minultakin unelmat katoaisivat.


Kaikki varmasti arvaavat ja useimmat tietävät, että pohjoiseen muutto on minulla yksi toteutunut unelma. Samoin viimeisimpänä joukkoon liittynyt Halla-koira. Olen haaveillut omasta lenkkikaverista toooooodella kauan. Mieheni on myös yksi täyttynyt unelma. Muistan, kun joskus nuorena Espanjassa asuessani istuin joissain lentokentällä ja katselin jotain kivan näköistä perhettä. Katselin perheen isää lasten kanssa ja mietin, että tuollaisen minäkin voisin joskus haluta. Sellaisen kanssa vietetään tänä kesänä 10v. hääpäivää ja yhdessä on saatu monta unelmaa toteutettua. Tuossa vieressä kaksi pelaa juuri Unoa.

Mistä minä nyt haaveilen? Kuvat varmasti antavat vinkkiä. Haaveilen siis, että minulla olisi enemmän aikaa maalaamiselle. Kun maalaan, tunnen jotain, mitä en tunne koskaan muulloin. Näen väläyksiä tauluista juuri ennen nukahtamista ja joskus ne pitävät minua hereillä. Yritän painaa kaiken mieleeni ja joskus kirjoitan niitä aamulla ylös. Kuva kuitenkin hälvenee mielestä harmillisen nopeasti.


Haaveilen myös, että voisimme perheen kanssa viettää kesän Italiassa. Joku ihana talo viinipeltojen keskellä. Olen jo sanonut perheelle unelmani ääneen eikä sitä kukaan vastustanut, päinvastoin. Työskentelemme mieheni kanssa kumpikin kotona, joten se puoli ei meitä pidättele Suomessa. Jospa maailmantilanne vielä rauhoittuu niin päästään tuokin unelma toteuttamaan.

Anna unelmille tilaa!