hyvinvointi

Aamujumppa

Hyvinvointi

Mulle paras aika liikkua on ehdottomasti aamu. Liikunnan jälkeen päivä alkaa ihan eri fiiliksellä kuin ilman sitä! Herään parina arkipäivänä aiemmin ja teen jonkinlaisen joogan ja jumpan sekoituksen.

Näin kesällä paras paikka rullata matto auki on meidän terassilla. Aamu alkaa muutamalla aurinkotervehdyksellä ja samalla kiitän mielessäni ihanasta kodin paikasta. On mahtavaa seurata samalla aamun etenemistä tunturissa ja metsän heräilyä ympärilläni.

Talvisin joogaan ikkunan toisella puolella. Sytytän pari kynttilää ja ihastelen samalla kun pimeys vaihtuu kauniin siniseksi aamuksi.

Kun raksa-aikana meinasi iskeä väsy, tsemppasin itseäni juuri tällä mielikuvalla 🙂

Minulla on ongelmia alaselän ja lantion kanssa ja siksi pyrin tekemään paljon sellaisia liikkeitä, jotka vahvistaisivat ja tukisivat tuota aluetta. Erilaisia lankkuja; sivu, normaali ja possu, kyykkyjä, punnerruksia ja jumppapallolla selkälihaksia. Muuten tykkään kesäisin maastopyöräillä ja talvisin hiihtää murtsikkaa. Juokseminen on myös ihanaa, varsinkin polkujuoksu, mutta tänä vuonna pidän siitä selän vuoksi taukoa.

Liikkumisen lisäksi olen oppinut viimeisen vuoden aikana säännöllisen kehonhuollon (tarkoitan tässä sillä hierontaa, ostepatiaa yms.) tärkeyden. Ja sen, miten tärkeää on löytää oikeasti osaava ammattilainen tähän. Sellaisen, joka näkee asiakkaan kokonaisuutena. Onneksi Kuusamoon muutti viime vuonna sellainen!

Ja kun puhutaan ihmisestä kokonaisuutena, niin kehon ja mielen yhteys se vasta vahva onkin. Nyt kun elämä alkaa näyttää omannäköiseltä ymmärrän, miten kehoni yritti aiemmin huutaa minulle että ei näin. Mutta tähän aiheeseen palaan toisella kertaa, niin herkullinen se on.

Nyt toivotan sinulle ihania, juuri sinulle sopivia aamuja ja liikkumisen iloa.

Irti sokerikoukusta

Hyvinvointi

Minulle sokeri on ollut yksi tapa palkita itseäni. Ajattelin aina, että työviikon jälkeen olin todellakin ansainnut ison irtokarkkipussin. Ostin pussin torstaina ja aloin napsimaan herkkuja siitä heti kun pääsin kaupasta kotiin.

Minulla on atooppinen iho, joka on joltain osin sekä parantunut että pahentunut lastensaannin myötä. Tiesin vallan mainiosti, että sokeri pahentaa noita ah, niin ihania oireita. Mutta samaan aikaan mietin, että minähän syön tosi vähän sokeria. Karkin lisäksi herkuttelin tietysti myös leivonnaisilla..

Minulla iho reagoi myös stressiin ja stressiin söin myös karkkia. Mahtava yhdistelmä siis.

En tiedä mikä lopulta napsahti tarpeeksi, että sain käännettyä ajatteluni niin, että minä ansaitsen voida hyvin. Ihoni ei esimerkiksi ollut silloin erityisen pahassa kunnossa. Ainut mikä tosin oli muuttunut, oli se tosiasia että minulla oli hyvä olla ja aikaa kuulostella itseäni.

Ensimmäiset pari viikkoa ilman jokaviikkoista karkin mussutusta eivät olleet kivoja, mutta sen jälkeen helpotti. Enää ei tee mieli karkkia.

Totaalikieltäytyjää minusta ei tullut. Minulle sopii monessa asiassa ns. keskitie, samoin tässä. Syön herkkuja jos niitä kylässä tarjotaan ja samoin kotona viikonloppuisin, mutta ne itsevalitsemat herkut eivät ole enää niin övereitä kuin aiemmin. Vaikka muu perhe söisi vieressä herkkuja, minun ei tee niitä enää samalla tavalla mieli.

Saamme tänään kylään todella rakkaita vieraita monen sadan kilometrin päästä. Sen, ja tyttäremme synttäreiden kunniaksi olen leiponut pari kakkua.

Jos sinulla on jokin samantyyppinen riippuvuus, toivon että tämä minun kokemukseni auttaisi sinua taklaamaan oman koukkusi.

Oli se sitten mikä tahansa asia, joka ei liikaa käytettynä tee hyvää. Minua siis auttoi, kun tunnustin itselleni, että sokeri pahensi iho-ongelmaani. Ja toisin kuin neuvotaan, keskityin siihen negatiiviseen mitä sokeri minulle toi.

Entäs se iho? Parempi, paljon parempi jopa kuivina pakkaspäivinä. Oli ihana huomata muutos joka on myös pysynyt. En tiedä kuvittelenko vain, mutta rypytkin tuntuvat menettäneen syvyyttään.