Nyt on aatonaatto. Takapihalta kaadettu (ei niin kaunis) kuusi koristeltiin eilen ja viimeiset jouluherkut ostettiin aamulla. Kinkku kypsyy uunissa ja ulkona alkaa hämärtää. Sytyttelin jo kynttilät ulos samalla kun tulin Hallan ja muksujen kanssa lenkiltä. Halla täytti eilen jo neljä kuukautta ja tuntuu jo niin isolta koiralta. Vaikka onkin ihan höppänä pentu vielä!
Tämän vuoden viimeiset viikot ovat minulla menneet vahvasti pysähtyen omien ajatusten äärelle. Joitain viikkoja sitten sain todella kovan reality checkin kun erittäin rakas ja läheinen ihminen kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan. Kyseessä oli onneksi väärä hälytys, mutta se herätti. Ambulanssin perässä ajaessa ehti miettiä kaikenlaista ja yhtäkkiä elämä eteni hyvin konkreettisesti hetki kerrallaan. Ja se pahin järkytys iski vasta pari päivää tapahtuneen jälkeen. Mitä jos…
Elämä on hauras, jopa sen vahvimmankin.
Tästä tuli mieleen muutaman vuoden takainen samanlainen herätys kun löysin rinnastani muutaman sentin pitkän ja suht syvän “kraatterin”. Kun työterveyslääkäri valmisteli minua syöpäuutisiin, olo oli aikamoinen. Lapset olivat silloin tosi pieniä ja huoli raastoi rintaa. Ja miten kevyt olo olikaan tutkimusten jälkeen kun mitään ei löytynyt! Silloin iski myös kirkas ymmärrys siitä, että meillä on vain tämä yksi elämä. Aloin muokata elämää omannäköiseksi askel kerrallaan. Tuolla tiellä ollaan edelleen, mutta elämä tuntuu nyt omalta.
Takaisin tähän hetkeen ja tunturiin. Joulun vietämme erittäin rennosti ja rauhallisesti kotosalla appivanhempien kanssa. Tunturi tuntuu olevan tosi täynnä tällä hetkellä, sen huomaa erityisesti rinteissä (siellä on viiletetty muksujen kanssa, ja on aivan ihanaa kun tyypit eivät ole enää niin pieniä vaan mamma saa pinnistellä että pysyy perässä!) ja kun käppäilee Hallan kanssa ja katselee jouluvaloista täyttyneitä mökkejä. Ihanaa!
Uusi Koti -lehti kävi tekemässä jutun meidän kodista johon Hans Koistinen otti kuvat. Oli tosi mielenkiintoista seurata ammattilaisia työssään ja päivä oli muutenkin tosi hauska, kiitos vielä Jorma ja Hans! Juttu ilmestyy tammikuun numerossa, sitä odotellessa!
Nyt toivotan kaikille lempeää ja rentoa joulua!
