Mikä lokakuu, tänne tunturiin on tullut kunnon lumet, uskaltaisinko veikata n. 30cm! Minulle se sopii paremmin kuin hyvin, pitkä talvi oli yksi syy miksi tänne etelästä muutettiin.

Tämä kuukausi on ollut myös toisella tapaa onnen kuukausi; pohjoisen koira nimeltään Halla tuli osaksi perhettämme tällä viikolla. Halla on suomenlapinkoira ja ikää kohta kokonaiset 8 viikkoa. Tätä koiraa on toivottu ja odotettu meidän perheessä pitkään ja hartaasti joten nyt lillutaan pentukuplassa.

Mietin tuossa viikolla yksi päivä kun tein Hallan kanssa lumitöitä, että nyt en keksi hirveästi mitään valittamista. Minulla on elämä mallillaan kun saan tehdä lokakuussa lumitöitä oman hirsitalon pihalla lapinkoiran pentu seuranani. Tuo lause kuvastaa siis aika hyvin asioita jotka tekevät minut onnelliseksi.

Ja tässä hetkessä on hyvä muistuttaa muita muutoksesta haaveilevia, että se on mahdollista. Unelmasta ei saa tehdä pakkomiellettä, mutta se on hyvä pitää mielessä taustalla ja mennä sitä kohti askel kerrallaan. Asiat eivät tapahdu sormia näpäyttämällä ja matkalla unelmat voivat muuttaa muotoaan. Ja se on ok se!

Lapsilla tekisi jo kovasti mieli tunturiin laskemaan joten seuraavaksi täytyy kaivaa laskukamat varastosta. Mäkien lisäksi itse kaipaan jo murtsikkaladuille. Nyt kun syyslomat ovat ohi ja ensilumen ladulla on enemmän tilaa, voisin lähteä suksimaan. Voisin, mutta en nyt oikein malta lähteä tuon koirulin luota mihinkään.

Täälläkin menee ensi viikolla plussan puolelle, joten parasta nauttia näistä lumisista maisemista vielä kun voi. Ihanaa alkavaa viikkoa, muista unelmoida!