omannäköinen elämä

Elämää hetkissä

Hyvinvointi

Nyt on aatonaatto. Takapihalta kaadettu (ei niin kaunis) kuusi koristeltiin eilen ja viimeiset jouluherkut ostettiin aamulla. Kinkku kypsyy uunissa ja ulkona alkaa hämärtää. Sytyttelin jo kynttilät ulos samalla kun tulin Hallan ja muksujen kanssa lenkiltä. Halla täytti eilen jo neljä kuukautta ja tuntuu jo niin isolta koiralta. Vaikka onkin ihan höppänä pentu vielä!

Äitini koristelee verantansa aina vuodenajan mukaan. Joulu on aivan paras!

Tämän vuoden viimeiset viikot ovat minulla menneet vahvasti pysähtyen omien ajatusten äärelle. Joitain viikkoja sitten sain todella kovan reality checkin kun erittäin rakas ja läheinen ihminen kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan. Kyseessä oli onneksi väärä hälytys, mutta se herätti. Ambulanssin perässä ajaessa ehti miettiä kaikenlaista ja yhtäkkiä elämä eteni hyvin konkreettisesti hetki kerrallaan. Ja se pahin järkytys iski vasta pari päivää tapahtuneen jälkeen. Mitä jos…
Elämä on hauras, jopa sen vahvimmankin.

Tästä tuli mieleen muutaman vuoden takainen samanlainen herätys kun löysin rinnastani muutaman sentin pitkän ja suht syvän “kraatterin”. Kun työterveyslääkäri valmisteli minua syöpäuutisiin, olo oli aikamoinen. Lapset olivat silloin tosi pieniä ja huoli raastoi rintaa. Ja miten kevyt olo olikaan tutkimusten jälkeen kun mitään ei löytynyt! Silloin iski myös kirkas ymmärrys siitä, että meillä on vain tämä yksi elämä. Aloin muokata elämää omannäköiseksi askel kerrallaan. Tuolla tiellä ollaan edelleen, mutta elämä tuntuu nyt omalta.

Tonttu oli unohtanut lapaset potkurin päälle.

Takaisin tähän hetkeen ja tunturiin. Joulun vietämme erittäin rennosti ja rauhallisesti kotosalla appivanhempien kanssa. Tunturi tuntuu olevan tosi täynnä tällä hetkellä, sen huomaa erityisesti rinteissä (siellä on viiletetty muksujen kanssa, ja on aivan ihanaa kun tyypit eivät ole enää niin pieniä vaan mamma saa pinnistellä että pysyy perässä!) ja kun käppäilee Hallan kanssa ja katselee jouluvaloista täyttyneitä mökkejä. Ihanaa!

Uusi Koti -lehti kävi tekemässä jutun meidän kodista johon Hans Koistinen otti kuvat. Oli tosi mielenkiintoista seurata ammattilaisia työssään ja päivä oli muutenkin tosi hauska, kiitos vielä Jorma ja Hans! Juttu ilmestyy tammikuun numerossa, sitä odotellessa!


Nyt toivotan kaikille lempeää ja rentoa joulua!

Ulos!

Hyvinvointi

Elämä tuntuu olevan paremmin tasapainossa kun harrastukset ja luonto ovat osa jokapäiväistä elämää. Tykkään liikkua ulkona ympäri vuoden ja arvostan suuresti sitä, että pääsen kotiovelta suoraan luontoon ja liikkumaan. Talvella sukset voi laittaa alle kotipihalla ja kesällä alle otetaan pyörä tai lenkkarit/vaelluskengät. Rukalla on maastoa joka lähtöön ympäri vuoden eli lenkin voi valita päivän fiiliksen mukaan.

Harrastamme paljon perheen kesken päiväretkeilyä lähiympäristössä. Masut täyteen ennen lähtöä ja hyvät eväät ja tulitikut reppuun mukaan. Silloin lapset määräävät tahdin ja se voi olla kaikkea juoksemisesta löntystelyyn ja perässä raahautumiseen. Siksipä välillä onkin ihana päästä liikkumaan omassa tahdissa yksin tai puolison kanssa.

Tällä viikolla appivanhemmat ottivat muksut mukaansa ja me lähdettiin kipuamaan Valtavaaralle. Noin 1,5h lenkki oli hikinen ja aivan ihana ja evääksi riitti vallan mainiosti vesipullot.

Pohjoiseen muuton myötä olen pohtinut paljon omaa erähenkisyyttäni. Lapsuudessa olen viettänyt paljon aikaa kalastusreissuilla teltassa nukkuen ja niistä retkistä on ihania muistoja. Mielestäni parasta oli perata isäni ja veljeni pyytämät kalat. Enää se ei ole niin mieleinen harrastus…

Tällä hetkellä täytyy myöntää, että vaikka rakastan luonnossa olemista, olen sen verran mukavuudenhaluinen että parasta on kun pääsen kotiin omiin lakanoihin nukkumaan. Ja siksipä olen todella kiitollinen, että olemme rohkeasti rakentaneet omannäköistä elämää sinne missä on hyvä olla. Metsän laitaan, tunturin juurelle, mutta silti lähelle kansainvälistä elämää sykkivää hiihtokeskusta.

Jos haaveilet muutoksesta, se kannattaa tehdä asia kerrallaan. Hyväksy, että kaikki osat elämässä eivät ole hetkessä niin kuin unelmakarttaasi piirsit.

Välillä voi iskeä pakokauhu ja niinä hetkinä on hyvä palauttaa mieleen se mitä kohden ollaan menossa. Sieltä se tulee, asia kerrallaan ja yksi päivä huomaat että tästähän taisit haaveilla joskus.