Sydäntalvea

Hyvinvointi
Valtavaara pastelleissa

Joulu meni rauhallisesti kotosalla ja Kemijärven mummilassa. Oli ihanaa nukkua kunnolla, ulkoilla ja herkutella. Joulu riisuttiin kodista jo ennen loppiaista, mutta vielä fiilistellään kynttilöillä ja takkatulen ääressä pitkät ajat.

Nyt eletään todella sydäntalvea, tammikuun alkua. Meidän elämä pyörii tällä hetkellä vahvasti ulkoilun parissa. Lapset ovat nyt todella heränneet laskettelun ja lautailun ihanuuteen ja sehän sopii meille. Nauroin tuossa yksi päivä että mä elän erilaisissa kerrastoissa ja heittelen päälle tarvittavaa toppa/untuvakerrosta 😀 No okei, töihin laitan jotain muuta päälle sentään.

Tässä muutamia kännykkäräpsyjä rinteestä. Niistä näkee aika hauskasti kuinka pimeys hiipii tunturiin iltapäivällä. Mäessä on kyllä aina ihanaa ja edelleen huokailen tätä kauneutta kun lasken muksujen perässä.

Monista varmasti on edelleen tosi outoa, että me asutaan täällä hiihtokeskuksen kupeessa vaikkei kumpikaan ole edes tunturissa töissä. Meille tämä paikka vaan sopii kuin nenä päähän ja olen erittäin onnellinen meidän (rohkeasta?) muuttopäätöksestä.

Korona ei ole vaikuttanut elämään paljoa edelleenkään. Toki maski on kasvoilla kaupoissa jne. ja reissut on jääneet reissaamatta, mutta en ole niitäkään hirveästi kaivannut. Välillä haaveilen aikuisten viikonlopusta Helsingissä tai rantalomasta jossain kaukana, mutta niiden aika tulee. Lentoemäntäaikoina sai reissata niin paljon, etten koe jääväni mistään paitsi.

Juhannuskallio, Ruka

Halla murunen on jo 4,5kk. Jossain vaiheessa se vain rauhottui huomattavasti ja on jo oikein ihana vanutettava ja pusutettava karvapallo. Katsokaa nyt sitä millainen mamman koiruli se on!

Mahtavaa, että eteläänkin tuli lunta ja jengi pääsee sielläkin talvilajien pariin ja ihan vaan fiilistelemään lumen kauneutta!

Toivotan siis punaisia poskia ja iloisia hymyjä ensi viikkoon!

Merellä

Hyvinvointi

Appivanhempani asuvat Oulussa, joten siellä tulee käytyä usein. He ovat kovia veneilijöitä ja kesäisin mekin vietämme aikaa vesillä niin paljon kuin mahdollista.

Meillä on Oulujoella yksi tietty saari missä käymme onkimassa ja viettämässä aikaa. Viime viikolla pakkasimme kunnon eväät mukaan ja suuntasimme kuitenkin veneen merellä kohti ihanaa helmeä Oulun edustalla; Hermannin saaria. Somat pikkusaaret lyhyen venematkan päässä. Hiekkaranta on tosi matala eli vene täytyy jättää kauemmas parkkiin ja uimaan saa kahlata piiiiitkästi. Mahtava paikka viettää päivä muksujen kanssa siis!

Rakastan haahuilla veden rajassa ees taas ja Hermannilla sitä voi tehdä kaikessa rauhassa. Olimme liikkeellä lauantaina ja paikalla oli meidän lisäksi vain pari muuta venettä.

Tänä kesänä vettä oli tosin reippaammin eikä saaren kiertely kahlaillen enää ollutkaan niin hyvä idea. Kaislikossa suhisee 😀

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä onkimaan ja puolessa tunnissa tulikin yli kymmenen isoa ahventa, joista saatiin herkullinen ruoka. Pikkumies oli tyytyväinen vaikkei niin kalojen syömisestä pidäkään.

Loppuviikko näyttäisi olevan aurinkoinen, joten viikonloppu tullaan melko varmasti viettämään rannalla. Viikonloppuna onkin yksi tosi kiva juttu tiedossa; me saadaan mitä mainioin koira, Osku meille hoitoon yli viikoksi! Pikkuväki on tohkeissaan, mutta niin on kyllä äitikin!