Tänään tulin polkuja tallaillessa miettineeksi, että onkohan muilla vapaapäivät toisinaan melko samanlaisia. Meillä on, ja se on kivaa. Eilen, eli lauantaina häärin kaikkien mahdollisten kotihommien äärellä ja vielä ennen saunaa keräsin takapihalta mustikoita, mutta tänään voi tehdä mitä huvittaa.

Meitä huvitti lähteä ihmettelemään, että pääseekö läheisen Hirsilammen ympäri rantoja pitkin kävellen. Joten eväät reppuun ja menoksi. Ja kyllä, ympäri pääsi. Ensin seurailtiin jo tuttua Pyhävaaraan vievää ulkoilureittiä ja lammen päästä etsittiin omat polut.

Oli mielenkiintoista koluta uusia paikkoja ja kalamiesten polkuja. Valokuvaajan silmin päivä tarjosi paljon mielenkiintoisia valon ja varjon leikkejä, mutta niitä en paljoa ehtinyt jäädä ihmettelemään ku pikkuväki karjui ‘tuu jo äiti!’.

Syötiin paljon mustikoita ja löydettiin myös vielä hilloja eli lakkoja. Mukana oli simppelit eväät; voileipiä, muksuille kaakaota ja aikuisille teetä. Ne maistuivat aivan ihanilta auringonpaisteessa kaatuneen puunrungon päällä istuskellessa.

Matkaa retkelle tuli vajaat 5km kotiovelta. Kotona aloinkin sitten valmistella pizzataikinaa, sunnuntaina on aikaa kokkailla rauhassa. Lapsille tein heidän toivomansa kinkku&ananas- ja pepperonipizzat ja me aikuiset herkuteltiin savulohi-katkarapuversiolla ja siihen kylkeen sopi täydellisesti italialainen olut.

Ihana, meille tyypillinen vapaapäivä. Jos nyt illalla vielä jää aikaa niin hipsin yläkertaan jatkamaan keskeneräistä maalausta.

Tätä päivää himmensi vain ekaluokkalaisen jatkuva nuha (eli kiitos koronan, kouluun ei päästä huomennakaan) joka tarttui nyt myös mieheeni. Toivotaan, että hänkin selviää nuhalla eikä vie sitä miesten tavoin ihan toisiin ulottuvuuksiin 😀

Aurinkoista alkavaa viikkoa!