Melontapäivä kansallispuistossa

Hyvinvointi
Oulankajoen kauneutta

Ihana ystäväni täytti tällä viikolla 40 vuotta ja halusi juhlien sijaan lähteä naisporukalla melomaan Oulangan kansallispuistoon. Sairastumisen vuoksi porukka pieneni kolmeen henkeen, mutta se ei menoa haitannut ja ehkäpä sen ansiosta synttärisankari rohkaistui suppailemaan koko 25km:n matkan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun daami suppailee virtaavassa vedessä eli todella hieno veto synttärin kunniaksi!

Päivänsankari edessä supilla, allekirjoittanut kanootin keulassa.

Meloimme upeissa Oulankajoen maisemissa Oulangan kansallispuistossa. Lähdimme aamupäivällä Kiutakönkään alapuolelta ja pidimme pitkän tauon Nurminiemessä. Sinne tuli maitse yksi juhlija lisää ja yllätimme synttärisankarin skumpalla ja herkuilla.

Villapaidat, skumppalasit ja nuotio sopivat yllättävän hyvin yhteen!

Kokkailimme kaikessa rauhassa pitaleivät kunnon täytteillä: kasviksia, yrttejä, salaattia ja paikallisen Kuusamon Kalan kalalastuja. Täydellistä! Nokipannukahvit makeilla herkuilla kruunasi pöperöt.

Ja sitten melottiin lisää. Maisemat ovat mielettömät ja joella oli jo rauhallista, ollaanhan jo lokakuun alussa. Reitti on täynnä upeita hiekkarantoja ja -särkkiä ja joki on matala. Täydellinen lämpimän kesäpäivän melontareitti siis. Toisen, tällä kertaa pikaisen pysähdyksen teimme Sirkkapurolla. Sirkkapuron hiekkaranta on iso ja sieltä löytyy huussi, laavu sekä liiteri. Erinomainen paikka telttayöpymiseen!

Viimeinen tauko pidettiin Alaniemen laavulla, ihana paikka sekin.

Päivälle tuli automatkoineen Rukalta ja suppilaudan pumppauksineen pituutta 10h. Reitti on helposti melottava, mutta luulen että kaikkein nautinnollisin lämpimänä kesäpäivänä hitaasti edeten, uima- ja evästaukoja tehden ja telttayöpymisellä puolessa välissä matkaa. Siinä yksi to do ensi kesälle!

Aivan tavallinen sunnuntai

Hyvinvointi

Tänään tulin polkuja tallaillessa miettineeksi, että onkohan muilla vapaapäivät toisinaan melko samanlaisia. Meillä on, ja se on kivaa. Eilen, eli lauantaina häärin kaikkien mahdollisten kotihommien äärellä ja vielä ennen saunaa keräsin takapihalta mustikoita, mutta tänään voi tehdä mitä huvittaa.

Meitä huvitti lähteä ihmettelemään, että pääseekö läheisen Hirsilammen ympäri rantoja pitkin kävellen. Joten eväät reppuun ja menoksi. Ja kyllä, ympäri pääsi. Ensin seurailtiin jo tuttua Pyhävaaraan vievää ulkoilureittiä ja lammen päästä etsittiin omat polut.

Oli mielenkiintoista koluta uusia paikkoja ja kalamiesten polkuja. Valokuvaajan silmin päivä tarjosi paljon mielenkiintoisia valon ja varjon leikkejä, mutta niitä en paljoa ehtinyt jäädä ihmettelemään ku pikkuväki karjui ‘tuu jo äiti!’.

Syötiin paljon mustikoita ja löydettiin myös vielä hilloja eli lakkoja. Mukana oli simppelit eväät; voileipiä, muksuille kaakaota ja aikuisille teetä. Ne maistuivat aivan ihanilta auringonpaisteessa kaatuneen puunrungon päällä istuskellessa.

Matkaa retkelle tuli vajaat 5km kotiovelta. Kotona aloinkin sitten valmistella pizzataikinaa, sunnuntaina on aikaa kokkailla rauhassa. Lapsille tein heidän toivomansa kinkku&ananas- ja pepperonipizzat ja me aikuiset herkuteltiin savulohi-katkarapuversiolla ja siihen kylkeen sopi täydellisesti italialainen olut.

Ihana, meille tyypillinen vapaapäivä. Jos nyt illalla vielä jää aikaa niin hipsin yläkertaan jatkamaan keskeneräistä maalausta.

Tätä päivää himmensi vain ekaluokkalaisen jatkuva nuha (eli kiitos koronan, kouluun ei päästä huomennakaan) joka tarttui nyt myös mieheeni. Toivotaan, että hänkin selviää nuhalla eikä vie sitä miesten tavoin ihan toisiin ulottuvuuksiin 😀

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Ulos!

Hyvinvointi

Elämä tuntuu olevan paremmin tasapainossa kun harrastukset ja luonto ovat osa jokapäiväistä elämää. Tykkään liikkua ulkona ympäri vuoden ja arvostan suuresti sitä, että pääsen kotiovelta suoraan luontoon ja liikkumaan. Talvella sukset voi laittaa alle kotipihalla ja kesällä alle otetaan pyörä tai lenkkarit/vaelluskengät. Rukalla on maastoa joka lähtöön ympäri vuoden eli lenkin voi valita päivän fiiliksen mukaan.

Harrastamme paljon perheen kesken päiväretkeilyä lähiympäristössä. Masut täyteen ennen lähtöä ja hyvät eväät ja tulitikut reppuun mukaan. Silloin lapset määräävät tahdin ja se voi olla kaikkea juoksemisesta löntystelyyn ja perässä raahautumiseen. Siksipä välillä onkin ihana päästä liikkumaan omassa tahdissa yksin tai puolison kanssa.

Tällä viikolla appivanhemmat ottivat muksut mukaansa ja me lähdettiin kipuamaan Valtavaaralle. Noin 1,5h lenkki oli hikinen ja aivan ihana ja evääksi riitti vallan mainiosti vesipullot.

Pohjoiseen muuton myötä olen pohtinut paljon omaa erähenkisyyttäni. Lapsuudessa olen viettänyt paljon aikaa kalastusreissuilla teltassa nukkuen ja niistä retkistä on ihania muistoja. Mielestäni parasta oli perata isäni ja veljeni pyytämät kalat. Enää se ei ole niin mieleinen harrastus…

Tällä hetkellä täytyy myöntää, että vaikka rakastan luonnossa olemista, olen sen verran mukavuudenhaluinen että parasta on kun pääsen kotiin omiin lakanoihin nukkumaan. Ja siksipä olen todella kiitollinen, että olemme rohkeasti rakentaneet omannäköistä elämää sinne missä on hyvä olla. Metsän laitaan, tunturin juurelle, mutta silti lähelle kansainvälistä elämää sykkivää hiihtokeskusta.

Jos haaveilet muutoksesta, se kannattaa tehdä asia kerrallaan. Hyväksy, että kaikki osat elämässä eivät ole hetkessä niin kuin unelmakarttaasi piirsit.

Välillä voi iskeä pakokauhu ja niinä hetkinä on hyvä palauttaa mieleen se mitä kohden ollaan menossa. Sieltä se tulee, asia kerrallaan ja yksi päivä huomaat että tästähän taisit haaveilla joskus.