Sydäntalvea

Hyvinvointi
Valtavaara pastelleissa

Joulu meni rauhallisesti kotosalla ja Kemijärven mummilassa. Oli ihanaa nukkua kunnolla, ulkoilla ja herkutella. Joulu riisuttiin kodista jo ennen loppiaista, mutta vielä fiilistellään kynttilöillä ja takkatulen ääressä pitkät ajat.

Nyt eletään todella sydäntalvea, tammikuun alkua. Meidän elämä pyörii tällä hetkellä vahvasti ulkoilun parissa. Lapset ovat nyt todella heränneet laskettelun ja lautailun ihanuuteen ja sehän sopii meille. Nauroin tuossa yksi päivä että mä elän erilaisissa kerrastoissa ja heittelen päälle tarvittavaa toppa/untuvakerrosta 😀 No okei, töihin laitan jotain muuta päälle sentään.

Tässä muutamia kännykkäräpsyjä rinteestä. Niistä näkee aika hauskasti kuinka pimeys hiipii tunturiin iltapäivällä. Mäessä on kyllä aina ihanaa ja edelleen huokailen tätä kauneutta kun lasken muksujen perässä.

Monista varmasti on edelleen tosi outoa, että me asutaan täällä hiihtokeskuksen kupeessa vaikkei kumpikaan ole edes tunturissa töissä. Meille tämä paikka vaan sopii kuin nenä päähän ja olen erittäin onnellinen meidän (rohkeasta?) muuttopäätöksestä.

Korona ei ole vaikuttanut elämään paljoa edelleenkään. Toki maski on kasvoilla kaupoissa jne. ja reissut on jääneet reissaamatta, mutta en ole niitäkään hirveästi kaivannut. Välillä haaveilen aikuisten viikonlopusta Helsingissä tai rantalomasta jossain kaukana, mutta niiden aika tulee. Lentoemäntäaikoina sai reissata niin paljon, etten koe jääväni mistään paitsi.

Juhannuskallio, Ruka

Halla murunen on jo 4,5kk. Jossain vaiheessa se vain rauhottui huomattavasti ja on jo oikein ihana vanutettava ja pusutettava karvapallo. Katsokaa nyt sitä millainen mamman koiruli se on!

Mahtavaa, että eteläänkin tuli lunta ja jengi pääsee sielläkin talvilajien pariin ja ihan vaan fiilistelemään lumen kauneutta!

Toivotan siis punaisia poskia ja iloisia hymyjä ensi viikkoon!

Talvi ja Halla tulivat tunturiin

Hyvinvointi

Mikä lokakuu, tänne tunturiin on tullut kunnon lumet, uskaltaisinko veikata n. 30cm! Minulle se sopii paremmin kuin hyvin, pitkä talvi oli yksi syy miksi tänne etelästä muutettiin.

Hirsitalon emäntä

Tämä kuukausi on ollut myös toisella tapaa onnen kuukausi; pohjoisen koira nimeltään Halla tuli osaksi perhettämme tällä viikolla. Halla on suomenlapinkoira ja ikää kohta kokonaiset 8 viikkoa. Tätä koiraa on toivottu ja odotettu meidän perheessä pitkään ja hartaasti joten nyt lillutaan pentukuplassa.

Mietin tuossa viikolla yksi päivä kun tein Hallan kanssa lumitöitä, että nyt en keksi hirveästi mitään valittamista. Minulla on elämä mallillaan kun saan tehdä lokakuussa lumitöitä oman hirsitalon pihalla lapinkoiran pentu seuranani. Tuo lause kuvastaa siis aika hyvin asioita jotka tekevät minut onnelliseksi.

Ja tässä hetkessä on hyvä muistuttaa muita muutoksesta haaveilevia, että se on mahdollista. Unelmasta ei saa tehdä pakkomiellettä, mutta se on hyvä pitää mielessä taustalla ja mennä sitä kohti askel kerrallaan. Asiat eivät tapahdu sormia näpäyttämällä ja matkalla unelmat voivat muuttaa muotoaan. Ja se on ok se!

Lunta riittää!

Lapsilla tekisi jo kovasti mieli tunturiin laskemaan joten seuraavaksi täytyy kaivaa laskukamat varastosta. Mäkien lisäksi itse kaipaan jo murtsikkaladuille. Nyt kun syyslomat ovat ohi ja ensilumen ladulla on enemmän tilaa, voisin lähteä suksimaan. Voisin, mutta en nyt oikein malta lähteä tuon koirulin luota mihinkään.

Täälläkin menee ensi viikolla plussan puolelle, joten parasta nauttia näistä lumisista maisemista vielä kun voi. Ihanaa alkavaa viikkoa, muista unelmoida!

2 vuotta tunturissa takana

Hyvinvointi
Tulilla

Tajusin juuri, että meillä tuli tällä viikolla täyteen kaksi vuotta Kuusamossa. Väkisinkin tuli mietittyä miten tuo aika on mennyt ja miltä se on tuntunut. Päätöstä muutosta ei ole tarvinnut katua, on todella kiitollinen olo kun joka aamu herätessään on iloinen siitä mitä ympärillä on. Perhe, kaunis luonto ja rakas, itse itselle rakennettu koti.

Valtavaara pastelleissa

Nämä vuodet ovat olleet todella vauhdikkaat erityisesti talon rakentamisen vuoksi ja nyt nautin hitaammasta tahdista. Piha valmistuu ensi kesänäkin, nyt on tärkeämpää nauttia ympäröivästä luonnosta ja harrastusmahdollisuuksista, laiskoista päivistä, lempeistä saunan löylyistä ja viikonlopuista Kemijärven ja Oulun mummiloissa.

Hömpän lento

Itse olen henkilökohtaisesti saanut kasvaa ihmisenä ainakin hippusen ja onnelliseksi minut tekee varsinkin se, että olen kuunnellut sisintäni ja tehnyt valintani sen mukaan. Valinnat ovat olleet oikeita, vaikka moni varmasti kauhuissaan pyöritteli silmiään kun esimerkiksi irtisanouduin vakitöistä rakennusprojektin aikana. Käsittääkseni emme saa uusintoja, joten parasta elää nyt niin ettei sitten kiikkustuolissa tarvitse harmitella.

Viime vuosi valokuvausopintojen parissa oli huikea. Pääsin kuvaamaan vaikka mitä mielenkiintoista, sain rauhassa kuulostella itseäni ja ennen kaikkea opiskeluporukka palautti uskoni ihmisiä kohtaan. Jotain kuvausprojekteja on tullut tehtyä ja ne ovat tosi mieluisia.

Viime talven aikana ymmärsin rakastavani graafista suunnittelua ja digitaalisen ilmeen luomista. Mietin missä näitä juttuja Kuusamossa tehdään ja soitin sinne. Nyt istun paikallisessa mainostoimistossa opissa ja ihmettelen päivittäin miten siistejä juttuja saan tehdä.

Seuraava iso asia meidän perheelle on tuleva perheenlisäys. Jos kaikki menee hyvin, lähitulevaisuudessa meillä tassuttelee suomenlapinkoira. Häntä odotetaan jo kovasti perheeseen <3

Aivan tavallinen sunnuntai

Hyvinvointi

Tänään tulin polkuja tallaillessa miettineeksi, että onkohan muilla vapaapäivät toisinaan melko samanlaisia. Meillä on, ja se on kivaa. Eilen, eli lauantaina häärin kaikkien mahdollisten kotihommien äärellä ja vielä ennen saunaa keräsin takapihalta mustikoita, mutta tänään voi tehdä mitä huvittaa.

Meitä huvitti lähteä ihmettelemään, että pääseekö läheisen Hirsilammen ympäri rantoja pitkin kävellen. Joten eväät reppuun ja menoksi. Ja kyllä, ympäri pääsi. Ensin seurailtiin jo tuttua Pyhävaaraan vievää ulkoilureittiä ja lammen päästä etsittiin omat polut.

Oli mielenkiintoista koluta uusia paikkoja ja kalamiesten polkuja. Valokuvaajan silmin päivä tarjosi paljon mielenkiintoisia valon ja varjon leikkejä, mutta niitä en paljoa ehtinyt jäädä ihmettelemään ku pikkuväki karjui ‘tuu jo äiti!’.

Syötiin paljon mustikoita ja löydettiin myös vielä hilloja eli lakkoja. Mukana oli simppelit eväät; voileipiä, muksuille kaakaota ja aikuisille teetä. Ne maistuivat aivan ihanilta auringonpaisteessa kaatuneen puunrungon päällä istuskellessa.

Matkaa retkelle tuli vajaat 5km kotiovelta. Kotona aloinkin sitten valmistella pizzataikinaa, sunnuntaina on aikaa kokkailla rauhassa. Lapsille tein heidän toivomansa kinkku&ananas- ja pepperonipizzat ja me aikuiset herkuteltiin savulohi-katkarapuversiolla ja siihen kylkeen sopi täydellisesti italialainen olut.

Ihana, meille tyypillinen vapaapäivä. Jos nyt illalla vielä jää aikaa niin hipsin yläkertaan jatkamaan keskeneräistä maalausta.

Tätä päivää himmensi vain ekaluokkalaisen jatkuva nuha (eli kiitos koronan, kouluun ei päästä huomennakaan) joka tarttui nyt myös mieheeni. Toivotaan, että hänkin selviää nuhalla eikä vie sitä miesten tavoin ihan toisiin ulottuvuuksiin 😀

Aurinkoista alkavaa viikkoa!