Sydäntalvea

Hyvinvointi
Valtavaara pastelleissa

Joulu meni rauhallisesti kotosalla ja Kemijärven mummilassa. Oli ihanaa nukkua kunnolla, ulkoilla ja herkutella. Joulu riisuttiin kodista jo ennen loppiaista, mutta vielä fiilistellään kynttilöillä ja takkatulen ääressä pitkät ajat.

Nyt eletään todella sydäntalvea, tammikuun alkua. Meidän elämä pyörii tällä hetkellä vahvasti ulkoilun parissa. Lapset ovat nyt todella heränneet laskettelun ja lautailun ihanuuteen ja sehän sopii meille. Nauroin tuossa yksi päivä että mä elän erilaisissa kerrastoissa ja heittelen päälle tarvittavaa toppa/untuvakerrosta 😀 No okei, töihin laitan jotain muuta päälle sentään.

Tässä muutamia kännykkäräpsyjä rinteestä. Niistä näkee aika hauskasti kuinka pimeys hiipii tunturiin iltapäivällä. Mäessä on kyllä aina ihanaa ja edelleen huokailen tätä kauneutta kun lasken muksujen perässä.

Monista varmasti on edelleen tosi outoa, että me asutaan täällä hiihtokeskuksen kupeessa vaikkei kumpikaan ole edes tunturissa töissä. Meille tämä paikka vaan sopii kuin nenä päähän ja olen erittäin onnellinen meidän (rohkeasta?) muuttopäätöksestä.

Korona ei ole vaikuttanut elämään paljoa edelleenkään. Toki maski on kasvoilla kaupoissa jne. ja reissut on jääneet reissaamatta, mutta en ole niitäkään hirveästi kaivannut. Välillä haaveilen aikuisten viikonlopusta Helsingissä tai rantalomasta jossain kaukana, mutta niiden aika tulee. Lentoemäntäaikoina sai reissata niin paljon, etten koe jääväni mistään paitsi.

Juhannuskallio, Ruka

Halla murunen on jo 4,5kk. Jossain vaiheessa se vain rauhottui huomattavasti ja on jo oikein ihana vanutettava ja pusutettava karvapallo. Katsokaa nyt sitä millainen mamman koiruli se on!

Mahtavaa, että eteläänkin tuli lunta ja jengi pääsee sielläkin talvilajien pariin ja ihan vaan fiilistelemään lumen kauneutta!

Toivotan siis punaisia poskia ja iloisia hymyjä ensi viikkoon!

Koiranpentu tuli taloon

Hyvinvointi
Halla 10 viikkoa.

Blogin puolella on nyt ollut hiljaisempaa ja hyvästä syystä. Olen keskittynyt meidän uuteen perheenjäseneen, suomenlapinkoiran pentuun, Hallaan. Pentu on meidän pitkäaikainen haave, jota kauan pohdittiin. Nyt, kun elämä on asettunut uomiinsa, koti on valmis ja lapset jo vähän isompia, oli hyvä hetki ottaa uusi tyyppi taloon.

Ainoa oikea rotu meidän perheelle tuntui olevan suomenlapinkoira. Nämä koirat eivät helpolla palele pakkasissa, ovat mahtavia retkikavereita ja lapsiperheen koiria. Sopii siis hyvin tänne pohjoisen tunturiin! Halla löytyi läheltä; Kemijärveltä Kanervatunturin Kennelistä läheltä lapsuuskotiani.

Halla 7 viikkoa. Kuva Koiravalokuvausta Lapista

Halla on ollut meillä nyt kolme viikkoa. Sisustus meni jossain määrin uusiksi; matot pois, esteet portaisiin ja kodinhoitohuoneen oveen ja sanomalehtiä ja leluja mattojen tilalle. Lasten huoneiden ovet ovat nyt paljolti kiinni koska lattialle unohtuu aina leluja tms. joita ei Hallalle haluta antaa.

Halla luovutuspäivänä emänsä ja sisarustensa kanssa. Kuva Koiravalokuvausta Lapista.

Itselleni koiranpennun tuomat muutokset eivät tulleet yllätyksenä koska lapsuuskodissani oli koira. Muu perhe yllättyi meiningin intensiivisyydestä vaikka siitä oltiin etukäteen puhuttu. Nyt kaikki ovat jo tottuneet uuteen tilanteeseen ja tokihan on tiedossa ettei pentuaika loputtomiin kestä. Yöt Halla on nukkunut hyvin alusta asti, kerran yössä käydään pihalla pissalla.

Mamman tyttö kahdeksan viikkoa

Lapsilla on hieman auktoriteettiongelmia koiran kanssa, mutta sitäkin jumpataan kärsivällisesti, ihan niin kuin kaikkea muutakin pennun kanssa. Pennun hampaat ovat niin terävät ja se käyttäisi niitä mielellään leikeissä..aina täytyisi olla lelu lähettyvillä että saisi sellaisen tarjottua pureskeltavaksi.
Halla on fiksu pikku koira, joka oppii uutta todella nopeasti. Samalla neidiltä löytyy luonnetta vaikka muille jakaa joten tylsää ei ainakaan tule olemaan. Toistoja toistojen perään niin jääräpää uskoo. Ja juttu menee myös toisinpäin, koira opettaa meille paljon itsestämme, halusimme tai emme.

Isäni mielestä Halla näyttää tässä kuvassa aivan sopulilta 🙂

Uskon, että Hallasta tulee mahtava kaveri meille kaikille. Odotan jo innolla retkipäiviä ja laiskoja iltoja jolloin voi vain rapsutella Hallaa sohvalla. Tuohon turkkiin voi jokainen myös itkeä surunsa ja hakea lohtua kun sitä tarvii. Tällä hetkellä nautin erityisesti kävelylenkeistä metsässä missä Halla voi juosta vapaana ja tutustua ympäristöön rauhassa.

Menoa ja meininkiä muksujen kanssa