Sydäntalvea

Hyvinvointi
Valtavaara pastelleissa

Joulu meni rauhallisesti kotosalla ja Kemijärven mummilassa. Oli ihanaa nukkua kunnolla, ulkoilla ja herkutella. Joulu riisuttiin kodista jo ennen loppiaista, mutta vielä fiilistellään kynttilöillä ja takkatulen ääressä pitkät ajat.

Nyt eletään todella sydäntalvea, tammikuun alkua. Meidän elämä pyörii tällä hetkellä vahvasti ulkoilun parissa. Lapset ovat nyt todella heränneet laskettelun ja lautailun ihanuuteen ja sehän sopii meille. Nauroin tuossa yksi päivä että mä elän erilaisissa kerrastoissa ja heittelen päälle tarvittavaa toppa/untuvakerrosta 😀 No okei, töihin laitan jotain muuta päälle sentään.

Tässä muutamia kännykkäräpsyjä rinteestä. Niistä näkee aika hauskasti kuinka pimeys hiipii tunturiin iltapäivällä. Mäessä on kyllä aina ihanaa ja edelleen huokailen tätä kauneutta kun lasken muksujen perässä.

Monista varmasti on edelleen tosi outoa, että me asutaan täällä hiihtokeskuksen kupeessa vaikkei kumpikaan ole edes tunturissa töissä. Meille tämä paikka vaan sopii kuin nenä päähän ja olen erittäin onnellinen meidän (rohkeasta?) muuttopäätöksestä.

Korona ei ole vaikuttanut elämään paljoa edelleenkään. Toki maski on kasvoilla kaupoissa jne. ja reissut on jääneet reissaamatta, mutta en ole niitäkään hirveästi kaivannut. Välillä haaveilen aikuisten viikonlopusta Helsingissä tai rantalomasta jossain kaukana, mutta niiden aika tulee. Lentoemäntäaikoina sai reissata niin paljon, etten koe jääväni mistään paitsi.

Juhannuskallio, Ruka

Halla murunen on jo 4,5kk. Jossain vaiheessa se vain rauhottui huomattavasti ja on jo oikein ihana vanutettava ja pusutettava karvapallo. Katsokaa nyt sitä millainen mamman koiruli se on!

Mahtavaa, että eteläänkin tuli lunta ja jengi pääsee sielläkin talvilajien pariin ja ihan vaan fiilistelemään lumen kauneutta!

Toivotan siis punaisia poskia ja iloisia hymyjä ensi viikkoon!

Elämää hetkissä

Hyvinvointi

Nyt on aatonaatto. Takapihalta kaadettu (ei niin kaunis) kuusi koristeltiin eilen ja viimeiset jouluherkut ostettiin aamulla. Kinkku kypsyy uunissa ja ulkona alkaa hämärtää. Sytyttelin jo kynttilät ulos samalla kun tulin Hallan ja muksujen kanssa lenkiltä. Halla täytti eilen jo neljä kuukautta ja tuntuu jo niin isolta koiralta. Vaikka onkin ihan höppänä pentu vielä!

Äitini koristelee verantansa aina vuodenajan mukaan. Joulu on aivan paras!

Tämän vuoden viimeiset viikot ovat minulla menneet vahvasti pysähtyen omien ajatusten äärelle. Joitain viikkoja sitten sain todella kovan reality checkin kun erittäin rakas ja läheinen ihminen kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan. Kyseessä oli onneksi väärä hälytys, mutta se herätti. Ambulanssin perässä ajaessa ehti miettiä kaikenlaista ja yhtäkkiä elämä eteni hyvin konkreettisesti hetki kerrallaan. Ja se pahin järkytys iski vasta pari päivää tapahtuneen jälkeen. Mitä jos…
Elämä on hauras, jopa sen vahvimmankin.

Tästä tuli mieleen muutaman vuoden takainen samanlainen herätys kun löysin rinnastani muutaman sentin pitkän ja suht syvän “kraatterin”. Kun työterveyslääkäri valmisteli minua syöpäuutisiin, olo oli aikamoinen. Lapset olivat silloin tosi pieniä ja huoli raastoi rintaa. Ja miten kevyt olo olikaan tutkimusten jälkeen kun mitään ei löytynyt! Silloin iski myös kirkas ymmärrys siitä, että meillä on vain tämä yksi elämä. Aloin muokata elämää omannäköiseksi askel kerrallaan. Tuolla tiellä ollaan edelleen, mutta elämä tuntuu nyt omalta.

Tonttu oli unohtanut lapaset potkurin päälle.

Takaisin tähän hetkeen ja tunturiin. Joulun vietämme erittäin rennosti ja rauhallisesti kotosalla appivanhempien kanssa. Tunturi tuntuu olevan tosi täynnä tällä hetkellä, sen huomaa erityisesti rinteissä (siellä on viiletetty muksujen kanssa, ja on aivan ihanaa kun tyypit eivät ole enää niin pieniä vaan mamma saa pinnistellä että pysyy perässä!) ja kun käppäilee Hallan kanssa ja katselee jouluvaloista täyttyneitä mökkejä. Ihanaa!

Uusi Koti -lehti kävi tekemässä jutun meidän kodista johon Hans Koistinen otti kuvat. Oli tosi mielenkiintoista seurata ammattilaisia työssään ja päivä oli muutenkin tosi hauska, kiitos vielä Jorma ja Hans! Juttu ilmestyy tammikuun numerossa, sitä odotellessa!


Nyt toivotan kaikille lempeää ja rentoa joulua!

Aamujumppa

Hyvinvointi

Mulle paras aika liikkua on ehdottomasti aamu. Liikunnan jälkeen päivä alkaa ihan eri fiiliksellä kuin ilman sitä! Herään parina arkipäivänä aiemmin ja teen jonkinlaisen joogan ja jumpan sekoituksen.

Näin kesällä paras paikka rullata matto auki on meidän terassilla. Aamu alkaa muutamalla aurinkotervehdyksellä ja samalla kiitän mielessäni ihanasta kodin paikasta. On mahtavaa seurata samalla aamun etenemistä tunturissa ja metsän heräilyä ympärilläni.

Talvisin joogaan ikkunan toisella puolella. Sytytän pari kynttilää ja ihastelen samalla kun pimeys vaihtuu kauniin siniseksi aamuksi.

Kun raksa-aikana meinasi iskeä väsy, tsemppasin itseäni juuri tällä mielikuvalla 🙂

Minulla on ongelmia alaselän ja lantion kanssa ja siksi pyrin tekemään paljon sellaisia liikkeitä, jotka vahvistaisivat ja tukisivat tuota aluetta. Erilaisia lankkuja; sivu, normaali ja possu, kyykkyjä, punnerruksia ja jumppapallolla selkälihaksia. Muuten tykkään kesäisin maastopyöräillä ja talvisin hiihtää murtsikkaa. Juokseminen on myös ihanaa, varsinkin polkujuoksu, mutta tänä vuonna pidän siitä selän vuoksi taukoa.

Liikkumisen lisäksi olen oppinut viimeisen vuoden aikana säännöllisen kehonhuollon (tarkoitan tässä sillä hierontaa, ostepatiaa yms.) tärkeyden. Ja sen, miten tärkeää on löytää oikeasti osaava ammattilainen tähän. Sellaisen, joka näkee asiakkaan kokonaisuutena. Onneksi Kuusamoon muutti viime vuonna sellainen!

Ja kun puhutaan ihmisestä kokonaisuutena, niin kehon ja mielen yhteys se vasta vahva onkin. Nyt kun elämä alkaa näyttää omannäköiseltä ymmärrän, miten kehoni yritti aiemmin huutaa minulle että ei näin. Mutta tähän aiheeseen palaan toisella kertaa, niin herkullinen se on.

Nyt toivotan sinulle ihania, juuri sinulle sopivia aamuja ja liikkumisen iloa.