Elämä tuntuu olevan paremmin tasapainossa kun harrastukset ja luonto ovat osa jokapäiväistä elämää. Tykkään liikkua ulkona ympäri vuoden ja arvostan suuresti sitä, että pääsen kotiovelta suoraan luontoon ja liikkumaan. Talvella sukset voi laittaa alle kotipihalla ja kesällä alle otetaan pyörä tai lenkkarit/vaelluskengät. Rukalla on maastoa joka lähtöön ympäri vuoden eli lenkin voi valita päivän fiiliksen mukaan.

Harrastamme paljon perheen kesken päiväretkeilyä lähiympäristössä. Masut täyteen ennen lähtöä ja hyvät eväät ja tulitikut reppuun mukaan. Silloin lapset määräävät tahdin ja se voi olla kaikkea juoksemisesta löntystelyyn ja perässä raahautumiseen. Siksipä välillä onkin ihana päästä liikkumaan omassa tahdissa yksin tai puolison kanssa.

Tällä viikolla appivanhemmat ottivat muksut mukaansa ja me lähdettiin kipuamaan Valtavaaralle. Noin 1,5h lenkki oli hikinen ja aivan ihana ja evääksi riitti vallan mainiosti vesipullot.

Pohjoiseen muuton myötä olen pohtinut paljon omaa erähenkisyyttäni. Lapsuudessa olen viettänyt paljon aikaa kalastusreissuilla teltassa nukkuen ja niistä retkistä on ihania muistoja. Mielestäni parasta oli perata isäni ja veljeni pyytämät kalat. Enää se ei ole niin mieleinen harrastus…

Tällä hetkellä täytyy myöntää, että vaikka rakastan luonnossa olemista, olen sen verran mukavuudenhaluinen että parasta on kun pääsen kotiin omiin lakanoihin nukkumaan. Ja siksipä olen todella kiitollinen, että olemme rohkeasti rakentaneet omannäköistä elämää sinne missä on hyvä olla. Metsän laitaan, tunturin juurelle, mutta silti lähelle kansainvälistä elämää sykkivää hiihtokeskusta.

Jos haaveilet muutoksesta, se kannattaa tehdä asia kerrallaan. Hyväksy, että kaikki osat elämässä eivät ole hetkessä niin kuin unelmakarttaasi piirsit.

Välillä voi iskeä pakokauhu ja niinä hetkinä on hyvä palauttaa mieleen se mitä kohden ollaan menossa. Sieltä se tulee, asia kerrallaan ja yksi päivä huomaat että tästähän taisit haaveilla joskus.